Minä en ole aamuihminen. Minä pidän pitkistä aamuista, kun saan nukkua pitkään, hiihdellä lopulta herättyäni kotona aamutakissa, juoda rauhassa kaksi kuppia kahvia, istua koneella, lukea lehteä, tehdä vähän kotitöitä ja laittautua rauhassa töihin.
Enkä todellakan ole aamu-urheiluihminen. Tämä tuli todistetuksi taas tänä aamuna. Eilen illalla laiskotti ja satoi, joten siirsin eiliselle aikomani lenkin tähän aamuun. Herätyskello soimaan klo 8.00 ja parin torkun jälkeen ylös sängystä klo 8.15. Vaatteet päälle, hörppy vesilasista ja olin jo 8.30 pyörätiellä kävelemässä lihaksia lämpimiksi. Juoksin sellaisen 3,5 km jonka jälkeen iski täydellinen väsy. Loput 4,5 km meni lyhyttä pätkää juosten pääosin kuitenkin kävelin. Voi ärsytyksen määrää!
Mä en tajua kuka sadisti on keksinyt sen kansanviisauden, että aamulenkillä ennen aamiaista olisi paras teho laihduttaminen kannalta. Voi olla joo, mutta onhan se nyt hirveintä paskaa ever lähteä lenkille yön jälkeen syömättä. Ja tekisi mieli samaan syssyyn lyödä turpaan jokaista, joka vannoo aamu-urheilun nimeen kun "siitä tulee niin energinen olo koko päiväksi" tai " se on sitten siltä päivältä tehty". Entäs nyt, kun lenkki meni täysin mönkään niin siitä jäi vaan paska fiilis koko päiväksi. Eniten harmittaa, että äksyilin lenkin jälkeen poikaystävälleni ja pilasin myös hänen päivänsä. Anteeksi kulta!
Et ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti