Pian merkittävästi lihava

Huomenta kaunokaiset!

Tämän aamun aamupaino on 93,8 kg. Hieman enemmän kun olin toivonut mutta minkäs teet...

Mutta nyt julistan kahden viikon tehoviikot alkaneeksi! Koska 14.7. lähden juhlimaan äitini kuuskymppisiä Viron maalle ja siihen koneeseen aion astella uudessa painoindeksi-luokassa. Tällä hetkellä olen luokassa "sairaalloisen lihava" ja ton ohjelman mukaan olen mm. vaarassa sairastua erilaisiin sairauksiin ellen pudota painoa.  

Seuraava luokka on "merkittävä ylipaino" ja minun pituisella eli 163 senttisellä (tiedän olen persjalkainen) tuo luokka vaihtuu 92,5 kg painossa. Ja olen nyt vakaasti päättänyt että 14.7 minä painan tuon verran. Aikaa kaksi viikkoa, painoa pitäisi lähteä 1,3 kg. Tiukkaa tekee, mutta tehköön! 

Kuva täältä

Illalla:


Viime viikolla en lenkkeillyt ollenkaan vaan tein pitkästä aikaa punttitreeniä ja muuten otin rauhallisesti. Lauantaina kävin punttisalilla juoksemassa juoksumatolla 7,5 km reilussa tunnissa. Hitto että oli hikinen treeni! Ja tänään kävin viikon tauon jälkeen juoksemassa pyörätiellä ja yllätyksekseni jaksoin juosta 4,7 km ajassa 36 minuuttia. Eli vauhti on hidas, mutta KOKO MATKA JUOSTEN! WUHUU! Lepo oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä :) Ja olipas ihan eri motivaatiokin juosta kuin viimeksi. Tiedättekö sen tunteen kun juoksee ja tajuaa: "ei helvetti, minä jaksan koko tämän lenkin ja jaksaisin vielä pidemmällekkin!"

Kuva täältä

Kyllä minä sen 7,5 km vielä silloin elokuussa juoksen. Ihan varmana.


Illan loppukevennys ja muksaa viikkoa kaikille!

Lisää kuvateksti

Lenkkeily ei maistu

Kuva täältä

Lähdin tänään lenkille töiden jälkeen, mutta lenkki ei kulkenut sitten huonostikkaan. Ajattelin juosta, mutta jouduin vaihtamaan melko pian kävelyyn. Säärien etuosaan alkoi sattua, kulkeen pisti, syke hyppäsi heti pilviin, vettä satoi jne jne. Vartaloni on väsynyt. Viimeisen kahden viikon aikana on minulla ollut kaksi vapaapäivää, joista toinen meni siskonpojan rippijuhlissa. Vaikka juhannuksesta ei tullutkaan aivan niin rauhallinen kuin olin ajatellut, lauantaina sain onneksi nukkua pitkään ja källäillä isän kanssa kotona. Taivaalle kiitos juhannuksena ei tullut juhlittua, krapula tästä vielä puuttuisi.

Mietin noita jalkojani, etten todellakaan halua kivun kehittyvän penikkataudiksi. Tiedän että osa kivusta johtuu uusista lenkkareista, koska myyjä sanoi että kun jalka on nyt astuessa eri asennossa pronaatiotuen ansiosta joutuvat eri lihakset töihin kuin ennen ja näin kipeytyvät. Mutta silti. Minun pääasiallinen lenkkeilyalusta on asfaltti, joka on pahin mahdollinen. Alusta ei jousta yhtään ja isku tulee kovana jalkaan. Keväällä pelkäsin polvieni puolesta, mutta ne eivät ole vielä ainakaan oireilleet. Tässä meidän lähettyvillä ei vain ole mitään hyviä polkuja ja toisekseen en halua minnekkään pusikkoo itikoiden syötäväksi. Olen vähän nössö, tiiän :D

Kuva täältä

Tossa lenkillä päätin, että en halua tehdä lenkkeilystä itselleni kidutusmuotoa vaan nyt tauon paikka. Haluan tehdä lenkkeilystä itselleni elinikäisen harrastuksen, jota haluan harrastaa ja kehittyä siinä. Silloin sen täytyy olla mukavaa. Ja tiedän tiedän,  että  se kun sattuu kuuluu asiaan ja siitä se "voittajan olo" tuleekin, mutta tämä on nyt erilaista kipua. Sitä huonoa kipua. Hyvää kipua on kun ei meinaa saada happea kun on juossut ylämäen päälle täysiä tai kun lihaksiin sattuu aamulla eilinen punttitreeni.


Tämän viikolla en aio lenkkeillä enää kertaakaan, mutta liikuntaa toki harrastan! Siispä huomenna mars mars punttisalille hakemaan korttia ja rautaa nostamaan. En voi sanoa olevani kovinkaan innoissani, mutta eiköhän se vanha draivi löydy kun sinne kellariin könyää. Lisäksi ajattelin käydä pyöräilemässä taas pidemmän lenkin. Katsellaan taas niitä juoksuhommia ensi viikolla.

Milta kuulostaa tälläinen sunnitelma?

-25%

Ihanaa juhannusta kaikille! Nyt voin lyhyesti ja ytimekkäästi vain todeta että ensimmäinen kymmenen viikon etappi saavutettu kun eilen aamulla puntarin lukemiksi tuli 94,1 kg eli painoa on tippunut 5,3 kiloa. En voisi olla juuri iloisempi!!!!


Mikä on muuttunut?


1. Olen virkeämpi. Sen on ainakin poikakaverini huomannut.
2. Jaksan asioita paremmin, kuten pyöräillä ja tehdä töitä.
3. Kasvojeni iho on paremmassa kunnossa.(Tosin ei juuri nyt eilen syömieni sipsien ansiosta)
4. Olen pystynyt vähentämään herkkujen syöntiä. Kts. kohta 3.
5. Vaatteeni istuvat paremmin.
6. Olen ylpeä itsestäni


Mutta tämä oli vasta 1/4 etappi. nyt voin vetää henkeä, taputtaa itseäni olalle,  todeta : "Minä tein sen!" ja suunnata katseen tulevaan. Vielä olisi 15 kg jäljellä, mutta minä pystyn siihen.

Seuraavan tavoitteen olen asettanut kolmen viikon päähän, jolloin lähdemme juhlimaan äitini 60-vuotissyntymäpäivää Tallinnaan. Silloin lentokoneeseen pitäisi kiivetä nainen, jonka paino olisi 92,4 kg. Eli tiukat kolme viikkoa on edessä.

Voin sanoa, että odotan innolla sitä kun ihmiset huomaavat painonpudotukseni ja kommentoivat sitä. Se on toisaalta tyhmää, mutta on hienoa saada positiivista palautetta työstään. Toinen asia, mitä odotan on se että huomaan jonkun vaatteen käyneen minulle liian isoksi ja saan sitten laittaa sen roskiin ajatuksella :"ei enää ikinä".


Ihanaa juhannusta vielä kerran kaikille!

Ompahan se sitten tehty

Minä en ole aamuihminen. Minä pidän pitkistä aamuista, kun saan nukkua pitkään,  hiihdellä lopulta herättyäni kotona aamutakissa, juoda rauhassa kaksi kuppia kahvia, istua koneella, lukea lehteä, tehdä vähän kotitöitä ja laittautua rauhassa töihin.

Enkä todellakan ole aamu-urheiluihminen. Tämä tuli todistetuksi taas tänä aamuna. Eilen illalla laiskotti ja satoi, joten siirsin eiliselle aikomani lenkin tähän aamuun. Herätyskello soimaan klo 8.00 ja parin torkun jälkeen ylös sängystä klo 8.15. Vaatteet päälle, hörppy vesilasista ja olin jo 8.30 pyörätiellä kävelemässä lihaksia lämpimiksi. Juoksin sellaisen 3,5 km jonka jälkeen iski täydellinen väsy. Loput 4,5 km meni lyhyttä pätkää juosten pääosin kuitenkin kävelin. Voi ärsytyksen määrää!

Mä en tajua kuka sadisti on keksinyt sen kansanviisauden, että aamulenkillä ennen aamiaista olisi paras teho laihduttaminen kannalta. Voi olla joo, mutta onhan se nyt hirveintä paskaa ever lähteä lenkille yön jälkeen syömättä. Ja tekisi mieli samaan syssyyn lyödä turpaan jokaista, joka vannoo aamu-urheilun nimeen kun "siitä tulee niin energinen olo koko päiväksi" tai " se on sitten siltä päivältä tehty". Entäs nyt, kun lenkki meni täysin mönkään niin siitä jäi vaan paska fiilis koko päiväksi. Eniten harmittaa, että äksyilin lenkin jälkeen poikaystävälleni ja pilasin myös hänen päivänsä. Anteeksi kulta!

Et ei mulla muuta.

Viikko jäljellä

Onko joku muukin huomannut, että aika menee aika nopeasti? No mä huomasin sen just kun kirjauduin tänne bloggeriin. On kulunut luvattoman kauan siitä että olen viimeksi tuonut tänne sepustuksiani näytille. Anteeksi.

Viikon päästä on juhannus, eli eka merkkipaaluni takaraja täyttyy. Viime viikon keskiviikkona painoni oli tasan 95 kg, joten tämän viikonlopussa pitäisi painon olla tippunut vielä sen 600 g jolloin keskikesää juhlin 94,4 kg painossa.  Saa nähdä, millaisen paaston sitä joutuu loppuviikosta vetämään viikonlopun haureuksien jäljiltä :D

Yksi syy puhumattomuuteeni on, etten ole oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa. Jotain aiheita on pyörinyt mielessä, mutta en ole niihin rohjennut tarttua. Laiskuutta laiskuutta.

Laiskuus on myös vallannut minut muutenkin. Viime viikolla lenkkeilin vain muutamana päivänä, muuten makailin sohvan pohjalla Sinkkuelämää dvd-boxista nauttien. Totesinkin poikaystävälleni, että nyt tarvitaan lisätsemppausta.

Viikonloppuna kävimme baarissa, söimme kaikenlaista ja eilen juhlimme siskonpoikani rippijuhlia. Niin se mekko, josta huolehdin aikaisemin aiemmin istui täydellisesti. Itse pidin siitä kovasti, vaikken minkään kehuryöpytyksen kohteeksi päässytkään. Noh eiväthän ne olleet minun juhlani.

Meikä juhlatunnelmissa.

Mutta voi hitto tätä turvotuksen ja morkkiksen määrää tänä aamuna. Niimpä suuntasinkin heti tänä aamuna Intersporttiin ostamaan uusia lenkkareita. Ovathan ne olleet ostoslistalla jo pitkään.

Tässä ovat uudet armaani:

BROOKS ADRENALINE GTS 12

Kuva täältä

Minun rakkaat

Mutta vielä parempaa on luvassa. Kajaanin intersportissa oli joku ilmainen jalantestaus-juttu tänään ja siellä minulle selvisi että minulla on molemmissa jaloissa paha sisäpronaatia. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että pronatoija astuu kannalla, rullaa askeleen jalan läpi ja työntää lievässä kulmassa. Minulla on aiemmin ollut siis aivan liian "pehmyet" kengät lenkkeilyyn, joissa on liian vähän tukea jalalle. Tästä on johtunut kantapään kipeytyminen. Se jalantestaus heppu teki minulle vielä muotoillut pohjalliset. En voi sanoin kuvata, miten hyvältä uudet lenkkarit + pohjalliset jalassa tuntuivat. Vaikka rahaa paloi paljon, en usko sen menneen yhtään hukkaan :)

+ lisätsemppausta tipahti  myös postilaatikosta kun Likkojen Lenkin virallinen juoksupaita tuli tänään. En ole vielä uskaltanut sovittaa :D Paita mätsää muuten hyvin mun uusiin lenkkareihin.

Lisäksi sähköinen posti toi suuria uutisia, joista en hiisku vielä mitään, mutta ompahan kuulkaa paukku tiedossa :D

Can I? -> I can !

Huomenta! Tämän aamun paino 95,5 kg! Se sai minut hymyilemään :) Työ tuottaa tulosta. Olen melkoisen varma, että CLA- kapselit ovat nyt alkaneet toimimaan, koska niin "helposti" paino tuntuu putoavan. On vähän sellainen fiilis että "miksen ole tehnyt tätä jo aiemmin". Mutta en valita vaan olen yli-super-mega-iloinen :)

Mitekäs ne liikkumiset?

 Tästä näkyy liikkumiseni reilulta viikolta. Lenkkeily painotteista on. Olen hölkännyt nyt 8 min hölkkää + 2 min kävelyä intervalllia. Maanantaina oli hyvä päivä ja silloin juoksu kulki kuin ajatus. Eilen kävin palauttavana lenkkinä sauvakävelemässä 7 km lenkin ja lenkin jälkeen tajusin että 2,5 kk päästä sama lenkki pitäisi mennä juosten. Siitä iski pieni rimakauhu, että en minä pysty, jaksa, jne jne. Sitten kuin taivaanlahjana sain yllättävältä taholta tsemppausta + tämän aamun paino oli positiivinen ylläri niin nämä palauttivat uskon taas itseeni.

Kuva täältä

Kuva täältä

Porin kaupungin vapaa-aikaviraston laatima juoksuohjelma, jota olen tähän asti puolittain noudattanut ohjeistaa tässä vaiheessa siirtymään 10-20 minuutin lenkkeihin. Itse olen ajatellut mitata sellaisen hyvän 2,5 km pätkän ja lähteä tavoittelemaan sitä. Lisäksi olen päättänyt, että kun ekat kesätyörahat napsahtaa tilille niin kävelen kauppaan ja ostan uudet lenkkarit. Mutta millaiset? HELP!

Aiemmin kesällä uhosin että käyn kaksi kertaa viikossa myös salilla, mutta se on nyt vähän jäänyt. Ei ole ollut fiilistä. Juokseminen on sujunut suhteellisen hyvin ja on ollut ihanaa olla ulkona. Tiedän että salilla käynnistä olisi hyötyä, saisi voimaa mm. käsivarsiin, korsettia pitäisi tehdä (vatsaa, kylkiä ja selkää) + kiinteytyisi ja tulisi vartaloon muotoa. Inspiratiota odotellessa...

 Pyöräilyynkin olen löytänyt uutta poltetta nyt kun ei tarvitse joka aamu ja ilta ajaa koulumatkaa kitkalla. Viikonlopuksi onkin suunnitteilla pidempi pyöräretki poikaystävän kanssa. Sitä odotellessa, toivotaan että aurinko paistaa :)

Kuulemiin!

Kotona

Vietin viikolla vapaapäivää ja sen aikana sain projektini valmiiksi. Tässä tulos:

Kangas on Marimekon "Räsymatto" ja pidän siitä kovin. Aiemmin meillä oli ikkunoissa Marimekon "Hetkiä" kangas, todella ihana sekin mutta kuva ei päässyt oikein oikeuksiinsa ja nyt kaivattiin väriä.

Lisäksi muutama kuva meidän kodista ja asioista, joista itse pidän kovasti.

Aurinko <3

Meillä ei ruuasta valittajia kauaa katsella :D

Minun täytyy tehdä tunnustus; söin eilen melkein pussillisen sipsejä. Vaikkei ollut edes mikään "erityishetki" vaan takana pitkä ja kivinen työpäivä ja sen jälkeen vanhan tunnesyöjä minussa pääsi valloilleen. Lipsahdus, mutta nyt olen takaisin ruodussa. Lenkille siis mars mars, vaikka vettä tihuuttaakin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille! Olisi ihana jos joku rohkenisi kommentoimaan :)

Paltaniemi

Jos minun on joskus pakko asettua pysyvästi Kajaaniin, mitä en kuitenkaan pidä kovinkaan todennäköisenä, haluan ehdottomasti talon Paltaniemeltä. Siinä paikassa on taikaa. Tämän iltainen lenkki oli yhdistetty peruskuntoa, kevään ihastelua, valokuvailua ja oman kunnon ihmettelyä. Kävin heittämässä n. 30 km (nämä epämääräiset Eniron matkanmittaukset saavat minut näkemään märkiä päiväunia Nokian Sport Trackeristä) pyöräilylenkin. En ole juurikaan noin pitkää matkaa ajanut, vaikka paljon on tullutkin ketjua kulutettua. Vähän epäilytti miten jaksan, mutta vanha totuus taas kävi toteen: matka ei tapa vaan vauhti.

Tuohon lenkkiin sain tuhrattua 2 tuntia ja 6 minuuttia. Kaloreita reissulla kului 778 kcal, keskisyke oli 120 ja maksimisyke 164. Eli leppoista sunnuntaipyöräilyä :D

Reitti

Minulle niin osuva tien nimi

 

ps. Huomasitteko uuden painopäivityksen sivun oikeassa reunassa? "Enää" 1,6 kg ekaan tavoitteeseen. Mä oon jo käytännössä voittanut tämän vedon. Tai jos molemmat pitää lupauksensa, niin sit se on kai tasapeli.

Miltä vaikeasti lihava näyttää?

No tältä!

Ostin kyseisen mekon maaliskuussa Lontoosta kun suoritin pyhiinvaelluksen Vivian of Hollowayn mekkojen mekkaan. En tiedä, mikä skinnyday minulla oli tuolloin, mutta mekko oli ostaessa täysin sopiva! Kun koetin muutaman viikon päästä laittaa sitä Oulussa päälle, niin ei mennyt vetoketju kiinni. Nice. Pieni "pullataikina efekti" ilmeisesti. Tänään päätin kokeilla taas mekkoa, että voisinko laittaa sen siskonpojan rippijuhliin kolmen viikon päästä. Vähän on vielä tiukka, mutta  nyt tehdään töitä ahkresti ettei tarvii lähteä tekemään mitään viimehetken paniikkiostoksia :D

Mietiskelin tohon alle sellaista hoikentavaa "korsettia" tai muotoilevaa liiviä...oiskohan ideaa?

~ Mikään ruoka ei maistu niin hyvältä kuin laihuus tuntuu~ -Kate Moss-

Kaunista tiistaista kaunokaiset :)

Nyt tulee se postaus, jossa lupaan valottaa ajatuksiani syömiseen. Laihduttamisen kaava on helppo: kuluta enemmän kuin syöt. Tämä kuulostaa todella yksinkertaiselta ja selvältä, mutta sen noudattaminen on vaikeamapaa kuin uskoisi. Laihduttajalle syömisen kuntoon laittaminen on kaiken a ja o.  Elämme nykyisin sellaisessa yhteiskunnassa että runsaasti energiaa sisältäviä houkutuksia on joka puolella. Toisaalta pitää tunteä itsensä(esim. minä olen tunnesyöppö joka syön väsymykseen, vitutukseen, ikävään...). Ja vaikka lisäisit kuinka paljon tahansa liikuntaa, mutta otat ne kulutetut kalosit takaisin tuplamääränä ruokaa niin eipä siinä paljon paino putoa.

Esim. 1 tunnin intervallilenkki kuluttaa minulla n. 500 kcal vrt. 1 levy Fazerin Sinistä suklaata sisältää 1090 kcal.

Olen laihduttanut useita kertoja elämässäni ja laskenut kaloreita painonvartijoiden pisteillä ja merkannut syömisiäni erilaisiin nettipalveluihin. Ja onhan se ihan hirveintä paskaa vahdata syömisiään sillä tavalla. Jokainen suupala täytyy punnita, mitata, laskea, muistaa ja merkitä ylös. Nyt en aio laskea. Miksi? Koska haluan oppia syömään sillä tavalla, että voin syödä siten loppuelämäni ja PYSYÄ hoikkana. Eli minulla on menossa pysyvä elintapojen muutos, eikä vain hetkellinen dieetti. Ja järjenkäyttö on sallittua : jos tänään syön vaikka raskaasti illalla, niin seuraavana päivänä on hyvä sitten syödä kevyesti.

Laihduttajan vihollinen numero yksi on sokeri. Sokeria olen pyrkinyt välttämään minimoimalla makeat leivokset, kahvileivät, murot, mehut, karkit, jätskit jne omasta ruokavaliostani. Ei ole muuten ihan helppoa, kun on tälläinen sokerihiiri kuin minä. Kun mietin esim. viime syksyä söin varmasti joka päivä jotain karkkia. Oli ihan vakio käydä yliopistolla kahvilla ja ottaa siihen kylkeen suklaapatukka tai koulupäivän jälkeen ruokakaupasta tarttui mussutettavaksi karkkipussi.

Laihduttajan vihollinen numero kaksi on "kaikki valkoinen". Tätähän meille on median toimesta hoettu nyt viimeiset kaksi vuotta. Valkoinen vilja, peruna ja riisi kuuluvat näihin karsittaviin valkoisiin. Ne sisältävät lähinnä vain huonoja höttö hiilareita, jotka vain nostavat verensokeria nopeasti eivätkä sisällä kuitua ja vitamiineja. Näihin kolmeen vihulaiseen suhteeni on hankalampi. Olen toki pyrkinyt korvaamaan kaikki pastatuotteeni täysjyväpastalla, sämpylät ruisleivällä ja riisin ohralla, mutta mikään totaalikieltäytyjä en ole. Karpaajaa minusta ei saa koskaan! Se homma on aivan liian monimutkaista ja epäympäristöystävällistä. Mielestäni ns. itsekkään ihmisen ruokavalio.

Laihduttajan tulisi lisäksi kiinnittää huomiota tasaiseen ruokarytmiin, eli syödä pieniä annoksia 3-4 tunnin välein. Tämä on ollut minulle suuri kompastuskivi. Minulla saattaa mennä helposti puoli päivää pelkällä aamupalalla ja sitten onkin iltapäivällä sellainen nälkä että meinaa jääkaapista lähteä seinätkin. Minä olen todennut toimivaksi ratkaisuksi jättää iltasyömisen vähemmälle ja keskittää syömisiä aamupäivään.

Minun 11 käskyä syömisien suhteen

1. Syö hyvä aamupala - on ratkeiseva koko päivän onnistumisen kannalta
2. Herkkuja vain erityishetkiin - juhlat ja arki on erikseen
3. Joka ruualla vihanneksia ja kasviksia
4. Joka päivä marjoja tai hdelmiä
5. Juo paljon vettä!
6. Syö siten kuin voit kuvitella syöväsi loppuelämäsi - ei diettiä
7. Valmisruuat boikottiin - turhaa suolaa ja lisäaineita
8. Iltasyöminen pois - jos illalla tunnet nälkää esitä itsellesi kysymys: "Tarvitsenko minä tätä todella?"
9. Syö järkeviä annoksia - ei liikaa eikä liian vähän. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi vrt. tarvitseeko santsata?
10. Ole armollinen itsellesi - lipsuksista ei saa lannistua
11. Ei tämä ole niin vakavaa! Ruuasta jonka suuhun laitat pitää nauttia!


Mitä olen sitten viimeaikoina suuhuni laittanut:

Broilerisalaatti höystettynä kanamunalla ja raejuustolla

Possulkofile, meksikolaiset vihannekset (pakaste) ja vihreäsalaatti

Tämän päivän wokkiainekset

Katkarapu-nuudeli-herkkusieni- wokki

Ruokajuomana juon yleensä vettä tai maitoa.


Lopuksi "loppukevennyksenä" minun ja poikaystäväni aamupalat:

Arvaatteko kumpi on kumman?

Ohh my god....

 Huomenta!
Vaikka tuntuu, että viime aikoina on kaikki mennyt painonpudotuksen ja urheilun saralla päin honkia, niin paistaa se päivä risukasaankin edes vähän.

Tämän aamun ilme:

Kuva täältä

Ilmeen syy: paino oli tippunut 500 g!  Kajaanin vaaka on niin vammainen versio, ettei kuvan ottamisesta tule mitään, koska luku näkyy näytöllä vain lyhyen hetken. Jatkossa mennään siis ilman kuvia minun kauniista varpaista ja vaakannäytöstä. Mikä menetys.

Mutta tulipa tuosta vaakalukemasta heti mahtava fiilis! Olen lähes valmis vetämään päälleni tämän:

Paitoja saa tilata täältä

Vähän motivaatiota alkavalle viikolle:

Kuva

Kuva

Eipä tarvitse kauaa miettiä, kumman valitsen.

Kuva

Olkoon viimeinen kuva aasinsiltana ruokapostaukseen, joka on antanut odottaa itseään, mutta älkää huoliko olen kypsytellyt sitä takaraivossa...

Kuva

Palataan! Meikä lähtee kohta kaupoille ostamaan jalkapallon...kihihihih...siitä lisää myöhemmin....

ps. Olisipa ihana kun joku kommentoisi!

Tämän päivän parhaat palat

 Sanoinko mä eilen, että tänään tulee tilannepäivitystä painosta...köhöm....tarkoitin siis, että YLIhuomenna tulee tietoa. Syynä ei ole rohkeuden puute vaan vaakamme patteri oli tyhjentynyt, joten huomenna huomenna....

Sitä odotellessa saatte nauttia minun päiväni parhaista paloista:

Näyttää, et tulppaanit kasvaa silmissä :D

"Ompa komeita kukkia!" totesi naapurinmies. Oikeassa on!

On muuten terapeuttista upottaa sormet multaa talven jälkeen!

Itsetehtyä makaroonilaatikkoa. Kultsi teki salaattia <3

Sitten yksi ihana juttu maanantain Oulun reissulta....

...laitan kuvia heti tännekin kun saan projektin valmiiksi....